Täl hetkel haluisi vaihtaa vaippoja tai tanssii Cabas tuoppi kädes. Mut täs mä oon perjantai-iltana - Facebookissa.

Muh muh!

Täällä ollaan taas tunteiden vietävänä.. Osaakin muuttua tilanteet ja tuntemukset tiuhaan. Ihan kuin viime lauantaista ois ikuisuus. Verrattuna siihen, mikä nyt on tuntuma. Mikä nyt tuntuu oikealta. "oikealta".

Trala-la! Eipä tästä kait sit sen enempää..;)

Seikkailijamiehet - aargh!

Vapauttavaa on, kun tajuaa että oikeasti on hyvä näin, miten asiat juuri nyt on. Vapauttavaa on, kun ei enää haluakaan sitä, mitä itseltä puuttuu. Se mikä puuttuu sitä ei juuri nyt tarvitsekaan. Sen huomaan nyt.
Biisejä:
"Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan.." Jonna Tervomaa
Päiväkodin lapset/PMMP
Huono mies/Jippu

Ja kaikki biisit pirun huonoa miehenperään itkemispaskaa.

Ihmisellä on tapana mennä ihan sokeaksi ja riippua ihmissuhteissa kuin hukkuva oljenkorressa. Jos on itse kävelevä katastrofi, miksi sotkisi muita samaan suohon? Henkilö joka on hukassa itsensä kanssa ei ole myöskään valmis suhteeseen - valmis antaman itsestään mitään. Nykyään yhä vanhemmat miehet ovat tuuliajolla elämästään. Sitä seikkaillaan pitkin Aasiaa ja ollaan meneväisiä. Itse en ihaile - ainakaan enää. Se on täysi päämäärätöntä zombailua. Joskin itse olen kuin tuuliviiri, en varmastikaan halua kumppanini olevan sitä. Mieheltä sitä klassisesti odottaakin vakautta. Nämä maailmanmatkaaja miehet eivät ole mitään sitoutumistyyppejä. Heitä ei saa kahlita. Koko ajan pitäisi olla menossa, ettei vaan turhaudu, prkl. Ja sitten valitetaan että muija sitoo tai ahdistaa. Tämähän on vain kypsymätöntä asennetta sitoutumista kohtaan. Seikkailjat pysykööt sinkkuina. Merimiehilläkin ennen vanhaan oli joka satamassa uusi friidu, nämä miehet olkoon julkisesti polyamoristeja, niin turhalta mustasukkaisuudeltakin vältyttäsiin!

Neiti epämääräisen tyytymätön?

Facebook-riippuvuus. Jumitan jossain leikkitodellisuudessa ja odotan jotain autuutta. Haaveilu on ihanaa mutta todellisuus ankeaa. Oli hulppeaa jakaa hattara-ajatuksia rohkeasti toisen kanssa tekstiviestitse ja saada hassuille tunteilleen vastakaikua. Nokatusten ei mitään kemiaa sitten ollutkaan. Tavallista, niinkuin Hän sanoi.. Isolla, ei mikään jumala sentään ollut. Taidankin ruotia tätä juttua tässä sitten niin pitkään kuin seuraava uhri löytyy?

Sijasin tohon lattialle patjasta vierasvuoteen. Jos vaikka sattuisi yövieras tulemaan.



Miksei voisi vaan lillua hyvässä olossa? Mihin se hyvä olo katosi? Se yhteinen olo. Yhtäkkiä kummallekin tuli paha olo. Mikä meni pieleen?



Tää on varmaan tähän astin tylsin blogi ikinä. Mun kirjottajan taidot on ruostuneet ku oon luopunu(?) haaveistani.



Kai se mun kohtalo on olla Miina Äkkijyrkkä. Lehmien sijasta mulla on toi Ramu. Taiteilijanimeäkään ei tarvitse keksiä- toi "Kesä Kauris" on jo itsessään niin osuva. Mä en kelpaa kellekään. Kukaan ei kelpaa mulle? Miten on niin vaikea tulla ihmisen kanssa toimeen.. Toiveet eivät natsaa kauaa.. Arjen elämisen taito.

Pitää lopettaa miehiin satsaus ja satsata kliseisesti itseensä. Itsekeskeisyys ja itsenäisyys ei ole mikään hyve. Olen tyytyväinen siihen, että viimeisimmästä pitkäaikaisesta suhteesta koin saavani hyvät eväät toimivaan parisuhteeseen.

Kyse on vain siitä, että toinen rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Vrt. Bridget Jones ja Kuutamolla. Kummastakin minulla on kirja sekä elokuva. Ihan kuin elämä menisi samoissa lyhyissä pätkissä: Nopea nousu, nopea lasku ja taas alusta. Masentavaa pudota aina korkealta. Mutta ihanaa kokea high feelingsejä. Harmi vain, mikään ei tunnu olevan pysyvää. Vituttaa kun tapaa usein ihmisen jonka kanssa kokee samankaltaisuutta, ymmärrystä, haavojen balsamointia.. kunnes kaikki leviää käsiin. Onko avoimuudesta sittenkään mitään hyötyä? Taidan olla jatkuvasti avoin haava joka antaa bakteerien tunkeutua itseensä. Rupea ei pääse syntymään. Ja kun syntyy, revin sen pois ja annan uuden bakteerin tulla.. Sydämeni on vereslihalla ja mielelläni hinssaan sitä toiseen sydämeen siinä toivossa että se voisi umpeutua kun jonkun toisen sydän antaa tekohengitystä ja voi tukkia sen reiän. Kaksi sydäntä toisiaan vasten. Symbioosi. Paha olo itsensä kanssa vain? Niin, mitä sitä laastaria ottamaan kun laastarikin tekee pahaa jälkeä. Varsinkin, jos toinen osapuoli ei ole mukana sydänvereslihalla vaan pitää siinä päällään tuorekelmua.. Itsekään en ollut viimeisimmässä jutussa loppupeleissä täysillä mukana, sillä yhden puhelinkeskustelun jälkeen menetin toivoni koko juttuun. Sen jälkeen "suhde" meni turhaksi. En kokenut kertakaikkiaan enää mitään henkistä enkä fyysistä hänen kanssaan. Kaikki tuli niin nopeasti. Ehkä ihmisen tunnejärjestelmä ei kykene pikajunan nopeutta menevää "romanssia" käsittelemään. Tunsin pari-kolme viikkoa olevani teinityttö: Onnellinen ja naiivi. Kokeilunhaluinen ja kenties omistushaluinen. Riuduin ja haaveilin - kun näimme, olo oli rento.

Mitä se kaikki oli hänen puolelta.. "Sun kanssa vois mennä vaikka naimisiin, tosta noin vaan" Ööh? Elimme hetken haaveissamme. Ja sit se oli ohi. Hetken puhaltaa jonkun kanssa yhteen hiileen ja yhtäkkiä onkin yksin haaveineen ja pettymyksineen. Onpa ihmiselämä ankeaa. Ensin suitsutetaan, sitten jo nimitellään, koiraa myöten, perkele.

Ikuinen sinkku!?

Mies numero 398. Tai jotain. Ohi on - yhtä nopeasti kuin alkoikin. Kaksi viikkoa vaaleenpunasta hattaraa ja sitten en tunne enää mitään. Tää on fakta: Oon jonkun mielestä kaks viikkoo IHANA, ja toiset kaks viikkoo jotain muuta. Miksi katsoisin jotain miestä jota saa jatkuvasti odotella ja joka ei soittele perään ja jota ei kiinnosta olla edes hitusen mustasukkainen? Koko ajan on tarve provosoida kun tuntuu ettei toinen välitä. Ei sen niin kuulu mennä. Ja ei enää menekään. Siksi olemmekin Ramun kanssa kaksin. Mulle sopii näemmä vain satunnainen seura. Itse olen itsepäinen, miten kestäsiin toista samanlaista? En voi sietää, jos mies ei voi tulla ollenkaan vastaan. Raivostuttavaa!



Anteeksipyyntö ja halaus. Se on ainoa mitä loukkaantunut nainen haluaa. Ei siinä muu auta. Mä kuulemma odotan ja vaadin liikaa. Juu, ehkä niiden väärien mielestä sitten. Miten joku voi tuntua aluksi Elämäni Mieheltä? (EM) ja Tää Tuntuu Oikealta? (TTO) Ikinä ole noin ajatellut. Ja yhtäkkiä olen vain ärsyyntynyt koko tapauksesta, joka on ailahtelevaisempi kuin minä itse!!

Ihka oma blogi - Iitan ompeluksia inspiraationa

Tässäpä nyt neitsytmatka bloggaamiseen. Vielä en tiedä jaanko täällä reseptejä vai akartelenko joulukortteja ja myyn käypään hintaan, vaiko kenties vuodatan juuri alkanutta Bridget Jones-vaihettani.. Nou, ei mitään noista - noi on jo niin kuultu ja nähty. We`ll see..